torstai 23. maaliskuuta 2017

Sensuellia särmää


Tiedättekö sen tunteen, kun jokin asia tuntuu heti niin tutulta ja omalta? Se voi olla paikka, tekeminen, ihminen tai vaikka tuoksu. Saman tunteen voi kokea myös, kun esimerkiksi sovittaa jotain uutta paitaa ylleen. Tässä se on! Tämä on kuin juuri minua varten tehty. Minä koin sellaisen tunteen Zadig & Voltairen tuoksun kanssa. Se tuntui jo ensimmäisenä päivänä omalta. 


Maailmassa on tuoksuja rakastavalle paljon ihania tuoksuja. Olen nuoresta asti keräillyt erilaisia hajuvesiä, mutta kaikki ostokset eivät ole aina olleet nappivalintoja, vaikka ostohetkellä tuoksuhurma onkin saanut  poistumaan kassan kautta. Aina ei kuitenkaan tarvitse ihastua ensi-istumalta. Asioihin voi tottua ja niistä voi oppia pitämään. Tai sitten ne eivät vain sulaudu luonteeseesi ja persoonaasi tai kolahda, vaikka kuinka annat mahdollisuuden. Tämän tuoksun kanssa en onneksi tarvinnut minkäänlaista makustelua, sillä olimme heti samalla aaltopituudella. Sen pehmeä, makeahko, hieman vaniljainen tuoksu pikkuripauksella mausteisuutta asettui iholleni täydellisesti ensisuihkauksesta lähtien. Kun jokin juttu on "oikea", mitään sopuaikaa ei todellakaan tarvita. Se vain on siinä. 


Zadig & Voltairen This is Her! -tuoksua kuvaillaan elegantiksi itämaiseksi kukkaistuoksuksi. Itse koen jotkut itämaiset tuoksut liian raskaina, mutta tässä itämaisuus ei onneksi astu kukkaisuuden tielle, vaan antaa ainoastaan hipauksen sitä mystisyyttä, joka minuunkin yleensä tuoksuissa vetoaa. This is Her! on myös siitä erityinen, että se onnistuu olemaan samaan aikaan rento, mutta silti rokahtava. Pullossakin tämän voi nähdä siten, että toinen reuna on hieman rosopintainen. This is Her! avautuu sekoituksella silkkipuun kukkia, rosépippuria ja jasmiinia, jotka sydäntuoksun kastanjapähkinä ja vanilja kietovat lämpöiseen otteeseensa. Sensuellin kokonaisuuden täydentää pehmeä santelipuu ja kashmir. 

Zadig & Voltaire This is her! EdP 30ml 50€, EdP 50ml 65€. Saatavilla Sokos, Stockmann ja Kicks. Tuoksun löytää myös elevenin verkkokaupasta

Mikä teillä on viimeisin tuoksu, joka on tuntunut heti omalta? Onko Zadig & Voltairen uutuus tuttu? 







*Tuoksu pr-näyte.
SHARE:

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Tuuheammat ripset ja kulmat


Kun pari vuotta sitten sain ensi kerran käsiini risiiniöljyä, en oikein innostunut siitä monista suosituksista huolimatta. Kirjoitinkin tuolloin, että silmämeikin poistamisessa lopputulos oli aivan liian tahmainen, ja vaikka tiesin, että risiiniöljystä puhuttiin ripsiä vahvistavana, oma testikäyttöni jäi lopulta vain muutamaan hassuun päivään, sillä en oikeastaan edes osannut uskoa, että näkisin vaikutuksia. Nyt risiiniöljy tuntuu kuitenkin pompanneen uudestaan pinnalle ja viime aikoina silmiini on osunut hyvin huikeitakin arvioita, joissa ennen ja jälkeen -kuvat ovat tukeneet väitettä ripsiä vahvistavasta vaikutuksesta. Niinpä minäkin kiinnostuin.


Minua ei ole siunattu pitkillä ja tuuheilla ripsillä, vaikka hiuksistani löytyy tuuheutta senkin edestä. Uskon, että stressikin on syönyt ripsiäni vuosien varrella, sillä jossain vaiheessa huomasin, että ripset tuntuivat katkeilevan ja tippuvan erityisen nopeasti. Olen välillä käyttänyt Talikan vahvistavia ripsiseerumeita, mutta vaikka ne ripsiä ravitsevatkin, ei niillä kuitenkaan saa huomattavaa eroa aikaiseksi. Ripsienpidennykset ja -tuuhennokset ovat toki edelleen suosittuja, mutta vuosia sitten kokemani ripsikatastrofin jälkeen en ole niistä sattuneesta syystä innostunut. Enkä muutenkaan osaisi kuvitella itselleni mitään pidennyksiä, sillä haluan ihonhoidossa käyttää öljymäisiä tuotteita, pesten kasvot kokonaisuudessaan. Haluan myös pystyä hieromaan silmiäni aamuisin ilman pelkoa ja stressiä siitä, että ripset alkavat sojottamaan minne sattuu tai tipahtamaan silmistä. Mutta nämä ovat vain minun halujani ja toiveitani, toki silti ihastelen välillä muiden todella luonnollisia ja kauniisti laitettuja pidennyksiä. 


Päätin sitten mitättömien ensitreffiemme jälkeen antaa risiiniöljylle kunnon tilaisuuden ja katsoa mihin se pystyy. Tilasin ystävänpäivän aikoihin Biodellystä Ekovistan Risiiniöljyn, jota olen nyt kuukauden sivellyt kulmakarvoille ja ripsien tyveen iltaisin. Olin miettinyt kirjoittavani aiheesta mahdollisesti vasta kuukausien päästä (jos silloinkaan), koska en tosiaankaan ajatellut huomaavani mitään eroa jo tässä vaiheessa. Mutta ero vaivaisen neljän viikon käytön jälkeen on oikeasti huomattava! Tietenkään en tullut ottaneeksi ennen-kuvaa, sillä takaraivossa vaikutti ehkä liikaa epäluulo, ettei tämä kuitenkaan kohdallani toimisi. Onneksi silti annoin öljylle uuden tilaisuuden, sillä jopa pikkuruiset ripset aivan silmän sisäkulmassa ovat kasvaneet pitkiksi ja ripset ovat kauttaaltaan tuuhentuneet, samoin kulmatkin. Parasta tässä on se, että Ekovistan Risiiniöljy säilyy 6 kuukautta avaamisesta, joten halvaksihan tämä tulee, kun ripsille ja kulmille saa näkyvää tuuhennushoitoa alle kahdella eurolla kuussa. Jatkan siis ehdottomasti öljyn käyttöä! 

Ekovistan Risiiniöljy 50ml saatavilla hintaan 11,20 euroa Biodellystä.

Käytättekö te ripsiä tai kulmia vahvistavia tuotteita? Onko muita risiiniöljyä testanneita? 






SHARE:

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Arvokas arki


Usein sanotaan, että elämä on arvokasta ja sitä pitäisi vaalia. Arki voi kuitenkin välillä tuntua yksitoikkoiselta tai tylsältä, ja siksi elämän kohokohdat saattavat monen mielestä olla jossain muualla kuin tuiki tavallisessa arjessa. Totuus on kuitenkin se, että elämä koostuu aika pitkälti arjesta. Se voi tuntua liian rutiininomaiselta, mutta usein kun tuttua ja turvallista arkea heilautetaan suuntaan tai toiseen, tylsä ja tavallinen alkaakin yhtäkkiä tuntua arvokkaalta. Monen asian arvon ymmärtää vasta, kun se viedään hetkeksi pois. 


Minä olen pienestä tytöstä lähtien tavoitellut "tavallista elämää". Se ympäristö, jossa kasvoin, ei ollut tavallinen. Tapahtumat ja tilanteet olivat liian usein kuin pahimmista painajaiselokuvista. Siksi tylsä, tavallinen, normaali arki on tuntunut minun silmissäni aina jollain tapaa luksukselta. Rakastan esimerkiksi hiljaisuutta. Kun omassa kodissa vallitsee rauha, se tuntuu jopa suorastaan taianomaiselta. Sillon tunnen oloni erityisen kiitolliseksi.

Viime aikoina olen kuitenkin tainnut väsyttää itseni ajautumalla siihen kuuluisaan arjen oravanpyörään. Kovassa vauhdissa ei erota arjen pieniä kultahippusia, enkä minäkään ole hetkeen nähnyt asioita niin, miten olisin halunnut nähdä ne. Samassa vauhdissa olen jälleen kerran etsinyt rajojani, joiden suhteen tuntuu, että tarvitsen muistutusta kerta toisensa jälkeen. Miten ihminen oppii vetämään rajat? Vastaus on, että elämä opettaa. Se tekee sen niin monta kertaa, kunnes opit. Yhdessä tv-sarjassa laitettiin kerran sarjan henkilö elämään sama tilanne niin monta kertaa uudelleen, että hän tajuaisi tilanteen opetuksen ja mikä olisi oikea tapa toimia jatkossa. Minusta tuntuu, että minulle on haluttu viime aikoina opettaa taas jotain tärkeää ja tällä kertaa halutaan, että todella muistan sen. Siksi minua ei päästetä helpolla.

Kaksi viikkoa sitten, iski ensimmäiset oireet. En nyt puhu sen vakavammasta kuin flunssasta. Silloin ainoastaan nieleminen sattui, olo oli vähän tukkoinen. Ajattelin, että menee ohi, kuten aina. C-vitamiinia extra-annos ja eteenpäin! Parin päivän jälkeen tuntui, että puhuminen sattui aivan liikaa, vaikka ääntä normaalisti tulikin. Peruin pitkin hampain yhden sovitun työkeikan ja pidin yrittäjän omakustanteisen lepopäivän. Vapaan viikonlopun aikana olo koheni. Olin onnellinen, sillä uskoin päässeeni vähällä. Eipä tarvinnut taaskaan pysähtyä lepäämään! Hyppy takaisin oravanpyörään ja vauhtia lisää. Meni päivä ja oireet palasivat. Aloin olemaan aika väsynyt ja flunssainen, mutta en jäänyt lepäämään, vaan viittasin kintaalla sisäisille levon tuntemuksille. Muutaman työtapaamisen aikana tuntui jo pari kertaa siltä, että putoaisin penkiltäni ja pyörtyisin.  Äänikin alkoi olemaan jo käheänä ja yskä kova. Tasan viikko sitten tilanne meni jo sen verran haperoivaksi touhuksi, että ajoin liikenteessä reippaasti punaisia päin ja sain naispoliisilta mukavat sakot naistenpäivän kunniaksi. Poliisi tosin huomasi, että olin aika kipeänä ja kehotti lepäämään. Peruinkin tuolloin illan työt ja lepäsin loppuillan sekä seuraavan päivän. 


Yhden lepopäivän jälkeen olin kuitenkin taas työntouhussa. Vedin kuumeisena 12 tunnin työpäivän ja ajoin vaivaiset 260 kilometriä. Mitä vielä, minähän olen supernainen. Mikään ei kaada minua, pystyn tähän kyllä. No eipä se ihan niin mennyt. Lauantaiaamuna heräsin täysin ilman ääntäni, ja nyt olen viidettä päivää puhekiellossa ja pakkolevossa. Pysähtyminen tuli pakosta, kun en sitä itse osannut tehdä. Pahinta tässä on se, että yrittäjänä ei ole tosiaan mukava maata "tyhjän panttina" kotosalla. Kaikki peruuntuneet työkeikat ovat pois omasta pussistani, joten oleskelu ei tunnu leppoisalta. Vitsailinkin ystävälleni, että tulipa tämä "tonnin loma" kalliiksi. Olisin mielelläni viettänyt sen jossain aivan muualla, mutta kun opetus ei mene perille, se annetaan niin, että tuntuu. Ja kyllä, nyt se todella tuntuu!

Mitä siis olen oppinut? Tavallinen arki on rikkautta. Jo se, että pystyy ylipäätään puhumaan, on todellinen rikkaus. Kun tärkein työväline viedään, sitä osaa todellakin arvostaa sen jälkeen, kun se annetaan takaisin. Osaan myös arvostaa terveyttäni ja jokaista päivää, johon herään terveenä. Muistan tästä edespäin levon tärkeyden. Lupaan suoda edes yhden päivän viikossa täyden levon itselleni, etten joudu kokemaan tätä opetusta enää ikinä! Kyllä, minä olen ymmärtänyt läksyni. Pääsisinkö nyt eteenpäin ja heräisin huomenna täysin terveenä? Arvokas, tylsä arkeni, minulla on jo sinua ikävä! 

Tuntuuko teistä joskus, että elämä opettaa saman asian niin monta kertaa, kunnes sisäistät opetuksen? 







SHARE:
© Beauty Highlights. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig